Säpsähdin herätyskellon soittoon. Olin hiestä aivan läpimärkä. Minun oli herättävä viideltä, jotta olisin ehtinyt seitsemältä lähtevään junaan kohti Pasilaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

  Torkahtelin koko junamatkan ajan. Perille päästyäni soitin hastattelija Björnelle, että tulisi hakemaan minut asemalta. Hän oli lyhyt ja harmaantunut, pitkän päivätyön tehneen näköinen suomenruotsalainen.

   – Mitä jos sinulla olla oma firma? Björne kysyi heti noustessani hänen kyytiinsä.

   – En ole vielä aivan varma, vastasin.

   – Katsoa kuitenkin näyttely, kun kerran tänne tulla. En tiedä tanskalaiset ja ruotsalaiset isännät mitään. Kaikki olla avointa, mutta osta sinä oma diiseli. Semmonen ei paljo maksa. On myytävä milli vuodessa, että elät.

   Tällöin ajattelin heti, että myttyyn meni, vaikka niin lupasi puhelimessa auton ja osallistua kuluihin. Taisi nuukuus iskeä ja tiedä vaikka Björne olisi soittanut edelliselle esimieheni, joka tietysti oli ehkä mustamaalannut kykyni.

   Seuraavaksi kävimme läpi vanhaa asiakasrekisteriä. Aina väliin Björne tokaisi, että se asiakas kävi juuri näyttelyssä ja toinen taas messuilla.

   – Älä käydä Jakobstad. Minä hoita sen kaksikymmentä vuotta. Stadiin tekisi mieli keskittyä, mutta mökki olla Vasassa, kielsi Björne ja pyöritteli kynäänsä.

   Pääsimme lopulta asiakaslistan loppuun. Olin havainnut, että Björne oli mitään häikäilemättä kirjoittanut ylös koko ajan luettelemiani asiakkaitten nimiä. Nämä olivat nimittäin ostaneet minulta hänen maahantuomia tuotteitaan, joita edellinen esimieheni firma oli myynyt. 

   – Entä ne puhelimessa lupaamasi matkakulut ja peruspalkka, jos aloitan palveluksessasi? sain lopulta kysytyksi.

   – Kielimuuri, kielimuuri! Björne huudahti ja nauroi ilkikurisesti.

   Tästä mieleeni palautui kymmenen vuoden takainen tapaus Närpiössä. Siellä olin mennyt paikalliseen kello- ja kultasepänliikkeeseen ja yrittänyt lähestyä kauppiasta suomenkielellä. Ensikäynnillä minulle kohauteltiin vain olkapäitä, mutta vuoden päästä sinnikkäänä yksilönä päätin kokeilla onneani uudelleen. Tällöin yritin huonolla kouluruotsillani aloittaa kaupankäynnin. Tähän kauppias totesi, että kyllähän hän suomeakin osaa. Meistä tuli tämän jälkeen mitä parhaimmat ystävät ja liikesuhde laajeni vuosien mittaan merkittävästi.

   Lopuksi työnsin Björnelle allekirjoitettavaksi työvoimasta hakemani kaavakkeen.

   – Vai liikuvusavustus! hän huudahti. – Hei Inga, hae näitä pino. Päästä tekemä kaupa ilman kuluja!

 

Palkittu SMKJ:n 110-vuotisjuhlakirjoituskilpailussa kolmannella palkinnolla 26.12.2005 (200 euroa). www.saulisalomaa.tk   

VALAISTUNUT  THAIMAAN  PHUKET<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

(otteita lyyrisestä matkapäiväkirjasta vierailullani vuonna 2002)

"KUUN  UNELMISSA  AURINKO"  (Pilot-kustannus toukokuu 2004)

 

Patonkirannan pitkä siipi ja lohikäärmeen taittunut niska sivaltavat hymyn  vuorihuulien välistä. Ne työntyvät suolaisen vihreänä, kuohkeana odottavat silmittömästi hymyillen. Ne hengähtävät viivähtäen ihon suomuissa, vaeltavat tyrskyjen pinnassa vuorijonojen välissä sekoittaen mielen etelään ja länteen.

   Aamu säteilee bambutelineille. Olkihattu ainoana turvana työläiset kiipeä-vät, pian neulan nuppeina. He eivät ainoastaan näe vihreätä vuorta vihreänä. He näkevät sinisen meren lipuvan silmiensä alitse ja liplattavan hengen, osan jumalastaan tunkevan keltaisena aamuyönä sinnikkäästi valloittavaan päivään.

   Yö ja päivä sekoittuu. Pilvien täyttämä aurinko hyväilee jäseniämme. Pian harson riekaleet ympäröivät vuoren tuuhean metsän. Sukupuoleton ja mer-kityksetön harso peittelee hetken. Tässä häveliäässä maassa mies ei ole täällä aina mies, mutta nainen näyttää naiselta. Mitä näkee ei ole se mitä ko -kee. Puolet ihmisestä on naista ja toinen puoli miestä. Nämä profiilit sekoittu- vat yhdessä samassa ruumiillistumassa.

 

Tälle yötaivaalle on istutettu hyvyyden symboli, mutta vain tämän hetken ja tässä tilassa. Se loistaisi armollisen uskollisena kaikille, jotka tahtovat sen nähdä. Ilta painautuu aamuun yhä tiiviimmin ja nostattavat yön viimeiset näkyvät aallonharjat ainaiseen rantaan. Illan viimeiset kimmellykset suuntaa-

vat sadoiksi pieniksi täpliksi kohti mustuutta ja viivähtävät rakastavaisten u-nelmoivissa silmissä. Juuri tänä kuulaana hetkenä ja vain tässä rannassa näiden meren aaltojen henkäillessä omaa aukotonta huokaustaan.

 

Tuli taipuu sinne minne puhaltaa ja saa alkunsa tyhjästä. Niin aloin itsekin vähitellen kuvitella, että siinäkin piilee oma jumalansa kuten kaikessa pelotta-vassa. Ja uskon, että ellei niitä lepyttäisi Hän näyttäisi mahtinsa yllättävällä tavalla.

 

Hengen pitimet työntyvät vielä rannoilla. He niiskuttavat nenäänsä kärsi-mättöminä ja iskevät tulenkatkuiset pönttönsä katujen kulmiin saaliinaan tur-vottavat ja jo turvonneet. Vielä lihanhimoiset hennot syöjättäret aistivat uhrin-sa vinojen silmiensä ja paksujen huuliensa muodostamilla tuntosarvilla. He kuiskaavat vienosti: ”Sanug tarkoittaa ilonpitoa”.

 

Minun kirjassani ovat sivujen kulmat kääntyneet hiirenkorville. Taikurilinnun suusta matona kasvan. Se tunkee kirjainparina maan uumenista ja väliin vä-kisin vedettynä katkeaa. Luulette silloin, että paloistani vielä levittyisin niin kauas ja moneksi tusinaksi matkalle.

Huomenna jätämme tämän valkoisen, punaisen ja sinisen värin. Tämän eilistä alitajuntaani innoittaman seudun. Valkoisuus on puhtautta ja ihmiselle

tärkeää. Yhtä tärkeää on väri punainen idälle. Sininen symbolisoi kuninkaal- lista verta. Tämä vaatimattomuuden yltäkylläisyys toimii näissä rauhan sävyt-

tämissä ihmisissä. Sisäinen hyvyys ja yhteistyökyky polttaa edelleen heidän kulttuurissaan ja herkässä hymyssään.

 

                        www.saulisalomaa.tk

 

 

 

 

 

 

1.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vuoren huipulla

vankilat: jumalien

pilven peittämät.

 

2.

Paratiisi on

kuivuneen suihkulähteen

alku ja juuri.

 

3.

Juuret ihmisen

ilmaa halkovat, latva

puun maata viistää.

 

4.

Aurinko näyttää

kaiken, yönkin tarpeeksi

piiloutuessaan.

 

5.

Tähdet ja silmät

majakan: koverretun

kuun apulaiset.

 

6.

Napaköysistään

irtoavat miljoonat

ankkuroituneet.